Laita kitara keskelle olohuonetta

Voi tulla paatosta, toivottavasti ei. Ehkä mä pauhaan tässä itselleni enemmänkin.

Aika moni kaverini, on halunnut oppia soittamamaan kitaraa. Ja usein kitara on sitten
hankittukin. Kun sitten olen opastanut alkuun, eka neuvoni on ollut, pistä kitara kotona
keskeiselle paikalle näkyviin. Soinnut ja muut neuvot saa odottaa.

Kun elin yksin omassa yksiössäni, niin mulla oli aina kitara kädenmitan päässä. Siitä se oli
helppo napata ja rämpytellä niitä näitä. Tuli vahingossa harjoiteltua tuntikausia.
Kun sitten tuli perhe isompi asunto, niin on ollut hetkiä että kitarat on pidetty kotelossa
ja pahimmillaan kaapissa.

Se ei ole hyvä, minunlaiselle ihmiselle, joka tarvii soittamista. Soitan välillä meditoidakseni,
purkaakseni pahaa oloa tai selvittääkseni päätä. En tätä tiennyt, ennen kuin äitini kertoi, että
tein niin jo pikkupoikana, kun olin hävinnyt jääkiekkopelin kentällä. Kävelin kuulemma suoraan
pianon luo ja soitin häviön pois.

Nyt kitara on kotona keskeisen kulkuväylän varrella. Myös pikkulasten ulottuvilla, mutta pahempaa että siihen tulee lommo, on se, ettei sillä muista soittaa.

Sama analogia pätee muihinkin asioihin, myös käänteisesti. Pidä tupakit poissa näkyviltä, jos
aijot lopettaa röökaamisen. Pidä karkkipussit kaupassa, jos haluat vähentää kaloreita.
Pidä telecaster keskellä olohuonetta, kun haluat oppia soittamaan kitaraa.

Välimuoto

Tuntuu taas tyhmältä kirjoittaa. Miksi pitää keksiä asiaa, minkä voisi ihan hyvin jättää vain kirjoittamatta. Itsestäänselvyyksiä ladellaan bittiaalloille, onko siinä nyt mitään järkeä.

Yleensä ei. Kaikkea on liikaa muutenkin. Kun on liikaa kaikkea, niin se oleellinen ei sielä massan keskeltä löydy käyttöön.

No niinkuin otsikko kertoo, niin alunperin tämän blogipostauksen aihe piti olla pelkästään välimuoto. Siksi, koska usein välimuoto on paras suunta mennä eteenpäin. Nyt se tapahtui kahvin kulutuksessa. 

Ensin join vuosia kahvia päivittäin, useita kuppeja.

Sitten kun se ei enää toiminut, niin lopetin kahvin juonnin ja join sen tilalla teetä. Joskus paljokin.

Nyt olen palannut n. 3 kupin viikkovauhtiin ja muuten juon teetä.

Tuntuu, että tämä on toimivin itselle. Sellainen välimuoto.

Mutta joo, eikö oo hirveetä kovalevyn tuhlausta tällaisesta kirjoittaminen. Siksi poistankin syyllisyyden taakkaa kertomalla, että kirjoitan vain itselle. Tarkemmin harjoitellakseni kirjoittamista ja ajatusten jäsentämistä. Se taito on ruosteessa kouluaikojen jälkeen ja nyt on enemmän kerrottavaa. Lähinnä haluan laittaa niitä kertomuksia biiseihin.

Aika ja ajatteluaika

Ajatteluaika on huono sana, mutta en keksi parempaa. Seuraavassa tekstissä kerron mitä se on ja
miksi siihen kannattaisi kiinnittää erityistä huomiota.

Sanotaan, että nykyihminen on hirveän kiireinen. Ja totta se varmaan on, että ihmisillä on hirvesti mahdollisuuksia, velvotteita ja muuten vain tapoja kuluttaa aikaa.

Jos haluaa hyvän kivan elämän, niin ajankäyttöä pitää hallita. Vaikka olisi sellainen mielenlaatu, että vain kiireisenä olen jotain, niin kannattaa pyrkiä tekemään vain itselle tärkeitä asioita ja unohtamaan kaiken muun ylimääräisen siinä ympärillä.

Ajankäytössä on kuitenkin myös toinen ulottuvuus, ajatteluaika. Se on sitä, että vaikka ei fyysisesti tekisi jotain, niin pään sisällä tapahtuu yleensä koko ajan jotain. Yleisesti voidaan puhua ajattelusta.

Nyt vaikka riisuisikin itsensä kaikesta ylimääräisestä häsläämisestä, niin pään sisällä aikaa voi heittää hukkaan. Miettii vaikka, "mun oikeasti pitäisi nyt olla tuolla", "tuolla kaverilla kyllä menee hyvin, kun se juuri osti uuden asunnonkin" tai että "ei mun vielä kannata aloittaa kun ensin pitää tehdä sitä ja tätä"

Toisin sanoen, pään on saanut täyteen kiirettä. Kaikki ajatukset yrittää mennä samasta ovesta yhtäaikaa ja se jumittaa koko ihmisen.

Uskon, että tällaisen tilanteen loppupeleissä voi ratkaista vain pääkopan haltija itse, mutta voihan siihen ulkopuolinen heittää jotain vinkkiä ja tsemppausta. Ohjeet on kyllä kuluneet ja yksinkertaiset, ei mitenkään seksikkäät.

Rauhoitu. Ajattele yhtä asiaa kerrallaan. Ota itselle aikaa. Jos sitä ei sulle anneta, niin ota sitä väkisin.
Todennäköisesti tiedät jo mitä sun pitää ajatella tai oikeastaan olla ajattelematta. Sun pitää vain pysähtyä ja keksiä se. Siihen voi mennä päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia.

Kahvi, uskonto ja isänmaa

Mulla tuli loppuvuodesta refluksivaivoja. Eli sellasta kovempaa närästystä. Kävin lääkärissä ja sain siihen lääkityksen ja ohjeet millä asiaan voi vaikuttaa. Se mitä syö ja juo näyttelee suurtaa osaa tuossa pelleilyssä.

Oli ollut jo sitten pitemmän aikaa hyvä meininki, niin jouluaattona join aamukahvit tyhjään mahaan. Oireet palasi suhteellisen nopeasti. Lopetin siihen sitten kahvin juonnin kokonaan, juon nyt teetä aika paljon ja se on ihan hyvä korvike.

Nyt sitten kun olen asiasta jutellut tyypeille, niin vaivahan on aika yleinen. Monet ovat joutuneet turvautumaan lääkkeisiin, että oireet pysyy kurissa. Lähes kaikki kuitenkin juo vielä kahvia. En ole jaksanut tivata, että eikö kannattaisi lopettaa kahvin lipitys, että voisi ehkä lääkkeet jättää pois, joita ei yleensäkään ole tarkoitettu syötäväksi säännöllisesti.

Me ollaan eniten kahvia juova kansakunta. Se joka ei juo kahvia, on vähän oudokki. Isä on joka kerta keittämässä mulle kahvit, vaikka aina olen siitä nyt kieltäytynyt. Heitti kerran kommentin, "pitäähän sitä kahvia nyt juoda".

Sanotaan, että kahvi aiheuttaa riippuvuutta, mutta luulen että tässä on kyseessä enemmän kulttuurillinen tapa, josta on tosi vaikea päästää irti. "Että monesta asiasta olen valmis luopumaan vanhenemisen myötä, mutta kahvista en!" Mun mummo heräs kerran vakavan kohtauksen jälkeen sairaalassa ja sano ensimmäisenä että "kahvia". Tuttavapariskunnan synnyttänyt nainen sano, että kun oli synnyttänyt, niin heti rupesi tekemään mieli kahvia.

On mulla ikävä viikonlopun aamukahvia. Tabloid hesari ja aamukahvi, heippa.

Rinkka

Siivosin kellaria tarkoituksena heittää ylimääräistä kamaa pois. Muutama pussukka täyttyikin rojuista, jotka voin hyvällä omalla tunnolla raahata roskikseen.

Sitten tuli rinkka, joka vie liikaa tilaa ja on jo vähän huonossa kunnossa. Eikä meillä tarvita kahta rinkkaa. Mutta... ei musta ollut antamaan sitä pois. Sehän on ollut mun kaveri monella uskomattomalla matkalla, pitäny huolta mun matkakamoista, pysyny rinnalla niin kuin Wilson autiolla saarella.

Yhdessä elämäni suurimmassa muutoksessakin se oli suurena apuna, kun piti Lontoosta roudata elämä takaisin Suomeen. Muistan sen aamupäivän loppuelämäni, kun verkkaisesti täytin matkakaveria tavaroillani, joka rennosti loikoili sängyllä.

Eikä siinä ole edes mitään merkkejä ommeltuna tai muuta vastaavaa. Se on ihan perusrinkka ulkoisesti, mutta ei muuten. Kiitti näistä vuosista. Käydään nyt ainakin yks reissu vielä ja katotaan sitten tätä meidän juttua uudestaan.

Kirje 20-vuotiaalle itselleni

Moro!
Ole oma itsesi. Aina.

Se tulee muuttumaan paljon, että kuinka paljon sulla on aikaa hengailla sun
kavereitten kanssa. Ja yleensä, että miten hengailette tai vietätte aikaa yhdessä.
Seuraavana 10-20 vuotena nimittäin tapahtuu kaikenlaista.

Ensinnäkin, sä muutut niin, että sulla muuttuu mielenkiinnon kohteet. Silloin tykkäät
olla enemmän sellasten tyyppien kanssa, jotka tekee samoja juttuja.

Hengaat paljon aikaa työkavereitesi kanssa, ihan käytännön syistä. Vaikkakin parhaiten
sulla synkkaa niitten kanssa, kenet oot tuntenut jo lapsesta lähtien.

Porukka muuttaa. Ulkomaille ja kauemmas Suomessa, niinpä et näe joitain tyyppejä oikeastaan
enää koskaan. Facebookissa vaihdatte ehkä kuulumiset.

Sinä ja kaverisi vanhenette ja teille tulee isoja ja pieniä vaivoja. Joihinkin se vaikuttaa enemmän
ja joihinki vähemmän. Elä anna vaikuttaa sen mitenkään, naura vaivoillesi ja sano niille,
että ne ei pysty sua kellistämään.

Jotku muuttuu paljon, kun niiden vanhemmat tulee vanhoiksi ja kun joidenkin tulee niin vanhoiksi,
että niistä aika jättää. Ei ole enää hauskoja iltoja lapsuudenkodissa, missä 5 jannua sulloutuu pieneen
huoneeseen pelaan tietokoneella.

Jotkut perustaa perheen, johon syntyy lapsia. Se muuttaa kaikkea ehkä eniten. Niin kuuluukin,
mutta tee sun kavereiden kanssa NYT kaikkea hauskaa, koska kaikki tulee muuttumaan radikaalisti.

Silti, ole oma itsesi. Aina.

En tiedä

Kuinka paljon parempi tämä pallo olisi, jos tietyt ihmiset uskaltaisivat myöntää suoraan, että "En tiedä". Mutta eipä se taida ihmisluonnolle sopia, eikä varsinkaan niille alfa-uroksille, jotka ovat
sitten hyvillä paikoilla sanomassa muille, miten täällä pitäisi asiat hoitaa.

Ei ihminen tyytynyt tietämättömyyteen, kun hoksasi taivaalla erilaisia kappaleita. Ei, se rupesi kehittelemään niistä omia tulkintoja, jotka ovat vielä tähänkin päivään joissakin piireissä totuuksia. Ehkä enemmän eristyksiin jääneissä heimoissa.

Mutta ei tälläisesta osata ottaa analogian keinoin oppia, vaan samaa virhettä monet toistaa. Esimerkiksi nyt karismaattiset poliitikot, vai millon olet kuullut että politikko vastaa "En tiedä".
Ei vastaa, eikä nöyristele ettei tiedä jotain juttua, vaan kehittelee jotain. Ja vaikka joku myöhemmin
todistaisi asian olevan täyttä kärpäsen anaalituotetta, niin ei se vaikuta.

Tehtäs siis niin, että kun ei tiedä asiaa, niin myöntäisi suoraan ettei tiedä. Sitten pyytäisi apua niiltä jotka todennäköisesti tietää. Sitten tää tietävä olisi sillain, että ootpa hyvä tyyppi kun otit yhteyttä ja kysyit. Ja tämä tietämätön olisi, että kiitti kun kerroit mullekin. Ja ne ois kavereita, vaikka niillä vaikuttimet ja näkökännät olisi ihan erilaiset muissa asioissa.

Peace.