Voi tulla paatosta, toivottavasti ei. Ehkä mä pauhaan tässä itselleni enemmänkin.
Aika moni kaverini, on halunnut oppia soittamamaan kitaraa. Ja usein kitara on sitten
hankittukin. Kun sitten olen opastanut alkuun, eka neuvoni on ollut, pistä kitara kotona
keskeiselle paikalle näkyviin. Soinnut ja muut neuvot saa odottaa.
Kun elin yksin omassa yksiössäni, niin mulla oli aina kitara kädenmitan päässä. Siitä se oli
helppo napata ja rämpytellä niitä näitä. Tuli vahingossa harjoiteltua tuntikausia.
Kun sitten tuli perhe isompi asunto, niin on ollut hetkiä että kitarat on pidetty kotelossa
ja pahimmillaan kaapissa.
Se ei ole hyvä, minunlaiselle ihmiselle, joka tarvii soittamista. Soitan välillä meditoidakseni,
purkaakseni pahaa oloa tai selvittääkseni päätä. En tätä tiennyt, ennen kuin äitini kertoi, että
tein niin jo pikkupoikana, kun olin hävinnyt jääkiekkopelin kentällä. Kävelin kuulemma suoraan
pianon luo ja soitin häviön pois.
Nyt kitara on kotona keskeisen kulkuväylän varrella. Myös pikkulasten ulottuvilla, mutta pahempaa että siihen tulee lommo, on se, ettei sillä muista soittaa.
Sama analogia pätee muihinkin asioihin, myös käänteisesti. Pidä tupakit poissa näkyviltä, jos
aijot lopettaa röökaamisen. Pidä karkkipussit kaupassa, jos haluat vähentää kaloreita.
Pidä telecaster keskellä olohuonetta, kun haluat oppia soittamaan kitaraa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment