Siivosin kellaria tarkoituksena heittää ylimääräistä kamaa pois. Muutama pussukka täyttyikin rojuista, jotka voin hyvällä omalla tunnolla raahata roskikseen.
Sitten tuli rinkka, joka vie liikaa tilaa ja on jo vähän huonossa kunnossa. Eikä meillä tarvita kahta rinkkaa. Mutta... ei musta ollut antamaan sitä pois. Sehän on ollut mun kaveri monella uskomattomalla matkalla, pitäny huolta mun matkakamoista, pysyny rinnalla niin kuin Wilson autiolla saarella.
Yhdessä elämäni suurimmassa muutoksessakin se oli suurena apuna, kun piti Lontoosta roudata elämä takaisin Suomeen. Muistan sen aamupäivän loppuelämäni, kun verkkaisesti täytin matkakaveria tavaroillani, joka rennosti loikoili sängyllä.
Eikä siinä ole edes mitään merkkejä ommeltuna tai muuta vastaavaa. Se on ihan perusrinkka ulkoisesti, mutta ei muuten. Kiitti näistä vuosista. Käydään nyt ainakin yks reissu vielä ja katotaan sitten tätä meidän juttua uudestaan.
No comments:
Post a Comment