Laita kitara keskelle olohuonetta

Voi tulla paatosta, toivottavasti ei. Ehkä mä pauhaan tässä itselleni enemmänkin.

Aika moni kaverini, on halunnut oppia soittamamaan kitaraa. Ja usein kitara on sitten
hankittukin. Kun sitten olen opastanut alkuun, eka neuvoni on ollut, pistä kitara kotona
keskeiselle paikalle näkyviin. Soinnut ja muut neuvot saa odottaa.

Kun elin yksin omassa yksiössäni, niin mulla oli aina kitara kädenmitan päässä. Siitä se oli
helppo napata ja rämpytellä niitä näitä. Tuli vahingossa harjoiteltua tuntikausia.
Kun sitten tuli perhe isompi asunto, niin on ollut hetkiä että kitarat on pidetty kotelossa
ja pahimmillaan kaapissa.

Se ei ole hyvä, minunlaiselle ihmiselle, joka tarvii soittamista. Soitan välillä meditoidakseni,
purkaakseni pahaa oloa tai selvittääkseni päätä. En tätä tiennyt, ennen kuin äitini kertoi, että
tein niin jo pikkupoikana, kun olin hävinnyt jääkiekkopelin kentällä. Kävelin kuulemma suoraan
pianon luo ja soitin häviön pois.

Nyt kitara on kotona keskeisen kulkuväylän varrella. Myös pikkulasten ulottuvilla, mutta pahempaa että siihen tulee lommo, on se, ettei sillä muista soittaa.

Sama analogia pätee muihinkin asioihin, myös käänteisesti. Pidä tupakit poissa näkyviltä, jos
aijot lopettaa röökaamisen. Pidä karkkipussit kaupassa, jos haluat vähentää kaloreita.
Pidä telecaster keskellä olohuonetta, kun haluat oppia soittamaan kitaraa.

Välimuoto

Tuntuu taas tyhmältä kirjoittaa. Miksi pitää keksiä asiaa, minkä voisi ihan hyvin jättää vain kirjoittamatta. Itsestäänselvyyksiä ladellaan bittiaalloille, onko siinä nyt mitään järkeä.

Yleensä ei. Kaikkea on liikaa muutenkin. Kun on liikaa kaikkea, niin se oleellinen ei sielä massan keskeltä löydy käyttöön.

No niinkuin otsikko kertoo, niin alunperin tämän blogipostauksen aihe piti olla pelkästään välimuoto. Siksi, koska usein välimuoto on paras suunta mennä eteenpäin. Nyt se tapahtui kahvin kulutuksessa. 

Ensin join vuosia kahvia päivittäin, useita kuppeja.

Sitten kun se ei enää toiminut, niin lopetin kahvin juonnin ja join sen tilalla teetä. Joskus paljokin.

Nyt olen palannut n. 3 kupin viikkovauhtiin ja muuten juon teetä.

Tuntuu, että tämä on toimivin itselle. Sellainen välimuoto.

Mutta joo, eikö oo hirveetä kovalevyn tuhlausta tällaisesta kirjoittaminen. Siksi poistankin syyllisyyden taakkaa kertomalla, että kirjoitan vain itselle. Tarkemmin harjoitellakseni kirjoittamista ja ajatusten jäsentämistä. Se taito on ruosteessa kouluaikojen jälkeen ja nyt on enemmän kerrottavaa. Lähinnä haluan laittaa niitä kertomuksia biiseihin.

Aika ja ajatteluaika

Ajatteluaika on huono sana, mutta en keksi parempaa. Seuraavassa tekstissä kerron mitä se on ja
miksi siihen kannattaisi kiinnittää erityistä huomiota.

Sanotaan, että nykyihminen on hirveän kiireinen. Ja totta se varmaan on, että ihmisillä on hirvesti mahdollisuuksia, velvotteita ja muuten vain tapoja kuluttaa aikaa.

Jos haluaa hyvän kivan elämän, niin ajankäyttöä pitää hallita. Vaikka olisi sellainen mielenlaatu, että vain kiireisenä olen jotain, niin kannattaa pyrkiä tekemään vain itselle tärkeitä asioita ja unohtamaan kaiken muun ylimääräisen siinä ympärillä.

Ajankäytössä on kuitenkin myös toinen ulottuvuus, ajatteluaika. Se on sitä, että vaikka ei fyysisesti tekisi jotain, niin pään sisällä tapahtuu yleensä koko ajan jotain. Yleisesti voidaan puhua ajattelusta.

Nyt vaikka riisuisikin itsensä kaikesta ylimääräisestä häsläämisestä, niin pään sisällä aikaa voi heittää hukkaan. Miettii vaikka, "mun oikeasti pitäisi nyt olla tuolla", "tuolla kaverilla kyllä menee hyvin, kun se juuri osti uuden asunnonkin" tai että "ei mun vielä kannata aloittaa kun ensin pitää tehdä sitä ja tätä"

Toisin sanoen, pään on saanut täyteen kiirettä. Kaikki ajatukset yrittää mennä samasta ovesta yhtäaikaa ja se jumittaa koko ihmisen.

Uskon, että tällaisen tilanteen loppupeleissä voi ratkaista vain pääkopan haltija itse, mutta voihan siihen ulkopuolinen heittää jotain vinkkiä ja tsemppausta. Ohjeet on kyllä kuluneet ja yksinkertaiset, ei mitenkään seksikkäät.

Rauhoitu. Ajattele yhtä asiaa kerrallaan. Ota itselle aikaa. Jos sitä ei sulle anneta, niin ota sitä väkisin.
Todennäköisesti tiedät jo mitä sun pitää ajatella tai oikeastaan olla ajattelematta. Sun pitää vain pysähtyä ja keksiä se. Siihen voi mennä päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia.